Rouva Ranta, Rantapirtin omistaja

Mummuni Lyyli Ranta osti 11. kesäkuuta 1954 veljeltään palan maata ja maarekisteriin tämän pienen tilan nimeksi tuli Rantapirtti. Se oli rantatontti, joka rajoittui Kytömaan tilaan. Se oli mummuni synnyinkoti. Täällä Lyyli Maria Juurikkala oli kasvanut, käynyt koulunsa yhtenä seitsenhenkisen perheen lapsista. Täältä hän lähti opiskelemaan Hartolaan ja myöhemmin työelämään eteläiseen Suomeen, missä tapasi lohjalaisen autonkuljettajan, Toivo Fredrik Rannan.

Kytömaan tila oli siirtynyt mummuni veljelle Viljolle sekä tämän vaimolle Tyynelle. He sopivat, että Kytömaan pellon takaa voidaan lohkaista mummulleni kesämökkitontti. Se oli metsäinen rinne, jonka alareunassa oli pieni Kalliojärvi. Tontille yläpuolen rajan ohitse kulki nk. viljelystie, josta raivattiin kulku myös Rantapirtin tontille.

Rantapirtti oli mummuni nimissä, vaikka vaarini siellä yhtä lailla oli ja eleli. Metsäpalstasta raivattiin mökkitontti ja vaarini Toivo Ranta ryhtyi rakentamaan palstalle pientä mökkiä.

Vietin mökillä kaikki lapsuuteni kesät. Kaiken vapaa-aikansa vaari ja mummu olivat ”Sysmässä”, kuten kesämökkiä silloin kutsuttiin. Minä olin noin viidentoista vanha, kun Rantapirtti siirtyi minun nimiini. Toki mummulla säilyi siihen elinikäinen hallintaoikeus, mutta minun se oli. Ei sitä niin nuorena edes ajatellut, että olen sen omistaja.

Kasvoin isommaksi, vaari ja mummukin vanhenivat ja muuttivat Vantaalta Heinolaan, kun jäivät eläkkeelle. Kävin kuitenkin usein mökillä kavereitteni kanssa. Siellä olivat hyvin usein myös Lyyli ja Topi meidän kanssamme.

1990-luvun taitteessa oli mökkimatkoilleni tullut mukaan Ansku. Vaari ja mummu tykkäsivät hänestä kovasti. Mummu sanoi häntä usein pikku miniäkseen. Se oli leppoisaa ja kultaista aikaa. Vuodet vierivät, tuli kiireinen ja muutenkin raskas elämänvaihe. Sitten syntyi Kari, pojistamme vanhempi. Ensi mummu ja sitten myös vaari kuolivat pois. Siinä välissä ehti syntyä nuorempikin poika, Heikki.

Rantapirtillä on ollut monenlaisia vaiheita vuosien varrella. Niihin voidaan palata myöhemmin, mutta kesämökin uusi tuleminen alkoi koronakeväänä. Tosin metsittyneen pihan puut oli raivattu ja mökkirähjää sekä kallellaan olevaa saunaa oli ryhdytty kaivamaan esiin jo edellisenä kesänä. Etätyöt tarvitsivat vastapainon ja siksi suuntasimme yhä useammin Heinolan Pääsinniemeen, mökillemme. Palataan näihin kahteen vuoteen myös joskus tarkemmin, mutta vuoden 2021 lopussa vahvistui suunnitelma rakentaa Kalliojärven rantaan uusi sauna. Varsinaisen mökin ajattelimme pohtia vasta seuraavana kesänä. Vuodenvaihteessa suunnitelmiimme tuli uusi suunta ja päätimme rakennuttaa samaan syssyyn myös mökin.

Emme koskaan olleet ajatelleet, että Rantapirtti olisi jotenkin vain minun, sillä yhteinenhän se on jo yli 30 vuotta ollut. Nyt kun yhteistä rakennusprojektia käynnistelimme, tuli selväksi, että maanomistuskin pitäisi olla virallisestikin yhteinen. Niinpä sitten tammikuussa allekirjoitimme paperin, missä Ansku saa Heinolassa sijaitsevasta Rantapirtti-nimisestä tilasta puolet. Muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen, lukee kesämökkitontin omistajana papereissa jälleen rouva Ranta. Uskon, että Lyyli-mummu olisi hyvillään, kun ”pikku miniä” on ottanut hänen paikkansa nyt ihan virallisestikin.