Puukkolenkki vyölle ja kaulaan

Perinteisesti puukkoa on kannettu kupeella. Tuppiroska on aina roikkunut suomalaisen vyöllä. Ennen kaupunkiin asettumista puukko killui jokaisen miesten ja naisten uumalla. Puukko on ollut osa meikäläisten kansallispukua ja poromiesten lonkalla lepäsi usein kaksikin teräasetta, iso leuku eli stuorra niibi ja pienempi puukko eli unna niibas. Tietenkin myös retkeilijällä ja vaeltajalla on puukko  kuulunut aina varustukseen.

Aiemmin sai puukko riippua vyöllä julkisellakin paikalla, mutta tämän päivän säännöt on sen kanniskelua rajoittanut aika tavalla. Ymmärrän kyllä mistä kiellot johtuvat, mutta minun on vaikea ollut siihen tottua. Kuljetin pitkään taittoveistä kaupungilla, mutta kun jokunen vuosi sitten Vantaan Oikeustalon vartija soitti poliisit paikalle veistäni säikähdettyään, virkavalta pyysi kohteliaasti minua pitämään teräasetta vaikka mieluummin autossa kun vyöllä, olen yrittänyt kehotusta noudattamaan.

Pidän reissussa yleensä hyvin pientä puukkoa käsillä. Se roikkuu usein vyöllä, mutta vielä hanakammin sijoitan sen rinnukselle. Siitä se on helppo ottaa esiin tupestaan, kun veistelee, kun tarvitdsee sitä syödessä, kun täytyy poikkaista naru, tai missä muussa puukkoa nyt tarviikaan käyttää. Erityisen näppärää puukkoa on käytön jälkeen laittaa tuppeen, kun tuppi on näkökentässä. Menee se tietenkin vyötärölläkin tuppeensa, mutta varsinkin polvilla ollessa sitä joutuu vähän haromaan ja se saattaa mennä harhaan. Pieni puukko roikkuu mukana silloinkin, kun käytän puukkovyötä ja kanniskelen isompiakin puukkoja.

Kun kotoa lähden retkelle, laittaisin niin mieluusti puukon vyölle. Jos täytyy poikea kaupassa, on se taiteiltava pois näkyvistä. Sen takia olen huomannut, että perinteinen lenkki puukossa on käynyt hankalaksi. Siksi olen askarrellut puukolle erilaisia ripustimia. Partiovyön vaulasta poistin koukun, mutta säilytin metallilenkin. Se oli alku ripustimilleni. Sitten olen tehnyt vyölenkkejä nailonhihnasta ja nahkasta. Alapuolelle sitten erilaisia lenkkejä mit äon sattunut löytymään. Yhdestä puukosta olen poistanut ripustinlenkin kokonaan ja korvannut sen karabiinihaalla. Toisissa käyttämissäni pikkupuukoissa karabiinihaan olen sujauttanut ihan vaan lenkistä.

Kun vyölenkkiin ommeltu metallilenkki pääsee pyörimään, liikkuu puukkokin, eikä kantita tai takerru vaatteisiin. hyvän pyörivän lenkin saa lippukäyttöön tarkoitusta metallisesta ripustimesta.

Rinnuksille ripustamista varten olen ommellut joihinkin takkeihini ja anorakkiin erillisen kangaslenkin. Siitä saa karabiinihaan läpi ja puukon käyttövalmiiksi. Napinläpeenkin sen voi laittaa, mutta se ei tee hyvää kankaalle, joka venyy tai pahimmassa tapauksessa repeää. Olen vienyt ideaa myös vaatevalmistajille ja nyt ainakin yhdellä merkillä sellaisia puukkolenkkejä joistain vaatteista löytyy.

Sitten kun ollaan paitahihasillaan tai lenkkiä ei ole, täytyy käyttää muita konsteja. Askartelin värikkäästä nauhasta kaulalenkin, jonka päässä on samanlainen metallilenkki, kuin vyöripustimessakin. Ompelin hihnan yläosaan vielä tarranauhan, jotta nauha takertuessaan johonkin ei hirtä minua. Tarranauha aukeaa reippaassa repäisyssä.