Olen erilaisten risukeittimien kanssa touhunnut aika lailla, mutta tekevällekin sattuu. Julkaisin nimittäin viime vuonna sosiaalisessa mediassa parikin kertaa keitinkuvan, joissa molemmissa oli virhe.
Ei ne nyt niin suuren suuria olleet, mutta noloja kyllä. Sillä aika nopeasti niistä kuvista joku virheet noteerasi ja kirjoitti kommentin, kuten facebook-maailmassa on tapana. Tuossa ne kuvat ovat, mutta missä ovat virheet?
Vaikka risukeittimet tuntuvat yksinkertaisilta laitteilta, on niissäkin omat niksinsä ja kikkansa. Oivaltamalla ja opettelemalla pääsee käytössä parhaaseen tulokseen. Ei tosin riitä, että oppii yhden mallin läpikotaisin, sillä jo toisessa keittimessä saattaa olla jotain aivan erilaista. Manuaalin lukeminen ja osien huolellinen tutkiminen keittiön pöydän ääressä, ennen tulen raapaisemista kannattaa varmasti.
Puukaasulla lisää tehoa
Wild Woodgas Campstove on tehdastekoinen kevyt risukeitin. Laite menee pieneen kuljetustilaan ja kangaspussiin, mutta kääntämällä neljä irto-osaa paikalleen, on se erittäin tehokas retkikeitin.
Kun teräksinen sokkeliosa asetetaan tukevasti maahan, on ilmareikien tultava alareunaan. Alaosan päälle asetetaan runko-osa, jonka sisäosan pienet reiät täytyy vastaavasti olla yläreunassa. Halkaisijaltaan muita pienempi arinakuppi pudotetaan ylhäältä edellisten lieriöiden sisälle.
Lopuksi yläosan kattilantuet käännetään varovasti ulos, puristamalla niitä kevyesti. Ohutta teräslankaa olevat kattilatuet yhdistetään vielä kolmisuuntaisella lisäpalalla. Ja lopuksi koko yläosa asetellaan edellisten kerrosten päälle.
Risukeittimien idea on poltella luonnosta kerättävää hukkapuuta, käpyjä tai muuta vastaavaa, mutta aika moni kuljettaa mukanaan syttypuut ensimmäiseen pesälliseen. Arinakupin pohjalle kannattaa laittaa pientä tikkua ja veistellä sekaan kiehisiä. Itse sytytän usein risukeittimen tuohenpalaan käärityllä pumpulitupolla.
Kun tuli syttyy, saa se tarvitsemaansa ilmaa pohjan rakojen kautta. Siksi umpipohjainen purkki, jossa palaa tuli, ei ole risukeitin. Kun tarkastellaan Wild Woodgas Campstoven keskiosaa, on siinä kahden seinämän rakenne, jonka välissä kulkee ilma. Sen ja yläosan pienten reikien ansiosta palaminen on hyvin tehokasta.
Tähän malliin syötetään polttopuut ylhäältä. Kattila nostetaan tukien päälle ja odotellaan. Jos puuta tarvitsee lisätä, nostetaan kattila hetkeksi pois. Yksinkertaista ja erittäin tehokasta.
Risukeittäjä tarvitsee kattilat keittimensä käyttämiseksi. Ne täytyy valita oman käyttötarpeen mukaan. Käytännöllistä olisi, jos keitin sopisi kattiloiden sisään. Täydellisen sovituksen saa esimerkiksi yhdistämällä Wild Woodgas Campstoven Kelly Kettlen kattilasarjaan.
Irlantilainen vedenkeitin
Kelly Kettle on meikäläisen maitohinkin näköinen keitin kannu, jossa on keskellä reikä. Kellyssa on vaipparakenteinen vesitila, jonka ytimessä on savupiippu. Varsinainen polttopesä on kuljetusasennossa ollessaan, käännettynä rungon sisälle.
Kun Kelly laitetaan käyttökuntoon, aloitetaan alaosasta. Se asetetaan tukevalle alustalle ja sinne tehdään pienet tulet. Kannuosaan kaadetaan vesi ja nostetaan se alaosan päälle. Vettä ei kannata laittaa piripintaan, sillä se lämmetessään voi kiehahtaa reunuksen yli. Korkki on vain kuljetusta varten, eikä sitä saa pitää keittämisen aikana kiinni, koska säiliöön muodostuu painetta.
Savupiippuefektin tehokkuuden näkee heti kun yläosan nostaa polttopesän päälle. Piippu oikein humisee vedon ansiosta ja kyljen ilmareiästä imetään liekin sekaan korvausilmaa. Loput polttopuut syötetään Kelly Kettleen yläkautta.
Laite on vedenkeittämisen ohella monipuolinen, sille keittimen nokkaan voi laittaa kattilan porisemaan erillisen adapterin avulla. Alaosaan on saatavissa erillistä Hobo-osaa, jolloin Kellyä voi käyttää ilman vesivaippaa tavallisena risukeittimenä.
Kaikki, kattiloita ja syttypuita myöten, voi pakata keittimen savupiipun sisälle kuljetuksen ajaksi. Kun Kelly Kettlen vielä kuljettaa kangaspussissaan, ei reppukaan nokeennu. Vesitilaan ei talvella kannata jättää vettä, ettei se pääse jäätymään.
Yhtälailla huolellisen käyttäjän listalla on syytä olla polttopaikan valinta. Mielellään kivellä, hiekalla tai muulla palamattomalla pinnalla. Molempien esimerkkikeittimien pohjan tai oikeammin alustan suojaus kannattaa varmistaa. Niissä palotila on joko avoin alapuolelle tai sitten tulesta kuumeneva pohja on suoraan maata vasten. Kuvissa keittimet ovat paljaan kallion päällä, eikä tulen leviämistä tai alaosan hiiltymistä tapahdu. Tavallisella maapinnalla, esimerkiksi heinikossa kumpaakaan ei välttämättä luokiteltaisi retkikeittimeksi, vaan avotuleksi, joka Pelastuslain mukaan tarvitsee maaonistajan luvan:
Pelastuslaissa avotulella tarkoitetaan
- nuotio on avotuli
- avotuli on myös muu vastaavaa tulen käyttö, josta tulen on mahdollista päästä irti joko maapohjan kautta tai kipinöinnin vuoksi
Ja avotulen sytyttämisestä sanotaan myös näin:
Nuotiota tai muuta avotulta ei saa sytyttää
- jos olosuhteet kuivuuden, tuulen tai muun syyn takia ovat sellaiset, että metsäpalon, ruohikkopalon tai muun tulipalon vaara on ilmeinen
-
metsäpalovaroituksen aikana avotulen teko on kielletty
Koska vaara tulen leviämisestä on aina olemassa, kannattaa se jo lähtötilanteessa pyrkiä ehkäisemään. Keittimen sijoitus palamattomalle pinnalle ja alustan suojaaminen tulen kestävällä kankaalla, metallialustalla tai vastaavalla on hyvä varotoimi. Kelly Kettlen tyyppisiin keittimiin saa ”jalkoja” jotka nostavat sen noin 2-3 senttimetrin korkeudelle maasta. Purkkikeiitimien alle voi laittaa vanhan paisinpannun tai keittiötarvikeliikkeen teräksisen lautasen. Mukana kannattaa myös varata tilkku sammutuspeitteestä leitattua kangasta ja pitää sitä aina keittimen alla. Silloin ei kallion päällä polteltu keitin nokea ja likaa kaunista kiveä. Pieniä asioita, mutta turvallisuus ja huomaavaissuus ovat retkeilyssä tärkeitä juttuja.
Löysitkö virheet?
Mitkä olivatkaan ne kuviini pujahtaneet virheet? Woodgas Stovessa sokkelikappale oli väärinpäin, sillä ilmareikien kuuluu olla alareunassa. Palaahan se noinkin, mutta ei lainkaan niin tehokkaasti kuin on tarkoitettu.
Kellya sen sijaan polteltiin korkki kiinni, mikä on turvallisen käyttötavan vastainen. Nämä ovat pieniä, mutta huomion arvoisia asioita, ja turvallisen käytön kannalta oleellisia.
Risukeitin on hyvin ympäristöystävällinen retkeilyväline ja risuretkeily kaikin puolin muutenkin miellyttävä retkeilymuoto. Onhan elävää tulta aina todella mukava tuijotella.
Risukeittimille on oma ryhmä facebookissa:
https://www.facebook.com/groups/risukeittimet/
Artikkeli on julkaistu alunperin Partioaitan blogina: