Petzl Nao -otsalamppu on hieno tuote

Taisi olla tammikuussa 2012 Münchenissä, kun outdoor-alan ammattimessuilla esiteltiin mullistava reaktiivinen otsalamppu Petzl Nao. Siitä lähtien se on keikkunut otsallani, eikä ole parempaa lamppua tullut vastaan. Nyt kun syysillat pimenevät, muistutan otsavalon tarpeesta ja muistelen ensikohtaamistani Naon kanssa.

Myönnän, että suhtauduin ensin hyvin kriittisesti, kun messuilla Petzlin osastolle oli rakennettu pimeä testikäytävä, jonne piti mennä uuden otsalampun kanssa kulkemaan. Olihan noita otsalamppuja nähty ja suuntaus tuntui olevan aivan väärään suuntaan. Valon määrää kasvatettiin ja yhdessä lampussa oli useita eri voimakkuuksia ja vilkutuksia. Katkaisijasta piti painaa pitkään ja lyhyeen, kolmesti ja sitten kahdesti, ja mitähän vielä.

Ei kukaan käytä otsalamppua niin paljon, että monimutkaiset kytkinkuviot jäisi muistiin. Puhumattakaan, että niitä osaisi säätää sokkona, vain kädellä painelemalla, kun lamppu on päässä. Kovin montaa lamppua ei ollut, mitä pystyi säätämään hanskat kädessä.

Valotehoa lyötiin lamppuihin hurjasti, kun LED-teknologia laukkasi kiivaasti. Valokiilat kapenivat, kun valmistajat kisasivat Lumeneilla. Halpamerkit lupasivat uskomattomia, mutta kirkas valo oli vaan pieni piste jossain kaukana. Ei puhettakaan, että se olisi valaissut lähiympäristön. Ja tuollaisilla lampuilla kun yritti puuhastella jotain ja valaisi käsiä tai yritti lukea paperialta tekstiä, niin siinähän häikäistyi.

Tästä syystä Petzlin uutuus ei pelkkänä uutuutena sytyttänyt. Kovasti siitä touhotettiin, mutta ammattilaismessuilla sitä tapahtuu joka vuosi ja joka osastolla. Aina on keksitty joku täysin ainutlaatuinen tuote ja uusi innovaatio. Meille retkeilytoimittajille se juuri on se ammattitaidon mittari, että osaa laittaa uutuudet oikeisiin raameihin ja tuntee tuotteet, joiden parissa uudet tuotteet kilpailevat.

Itselleni ammattimessuilla käynti ja tuotteisiin tutustuminen on aina ollut hieno asia, mutta olen myös koittanut miettiä tuotteita käytettävyyden ja todellisten tarpeiden kautta. En purematta niele moniakaan uutuuksia, vaikka niistä olisi tehty kuinka hienot esitteet ja mainosmanifestit tahansa.

Tätä taustaa vasten on ehkä helpompi ymmärtää, etten heti ollut Petzlin messuosaston henkilökunnan enkä myöskään sen maahantuojan Vandernetin edustajien vietävissä. Se täytyi itse kokea ja kokeilla.

En häpeä tunnustaa, että Nao yllätti minut täysin

Sain lampun päähäni ja lähdin pimeään tunneliin. Mustien seinien seassa oli valkoisia kohtia ja välillä piti katsoa ylöspäin. Kävelin reitin pari kertaa. Samalla jo harmittelin, etten pääse Petzl Nao -otsalampun suureen lanseeraukseen Münchenin keskustaan illalla, koska olin sopinut menon toisaalle.

Hypistelin lamppua testikäytävän ulkopuolella, mutta en silti kylliksi. Meitä toimittajia oli pitkä jono, joten lamppu oli kohta annettava jo seuraavalle. Oli aivan uskomatonta, että joku oli tehnyt sellaisen otsalampun, missä oli yksi iso kytkin, jota kääntämällä eteenpäin yhdesti se syttyy, kahdesti, sen valoteho vaihtuu ja kolmesti, se sammuu. Ei mitään kommervenkkejä. Tai no joo, kun pitää katkaisijaa muutaman sekunnin käännettynä, reaktiivisuus kytkeytyy pois. Sen jälkeen lamppu toimii normivalolla, kahdella eri teholla.

Se reaktiivisuus, se oli ihan oikeasti mullistava. Olin siihen asti itse kantanut kahta otsalamppua mukana, joista toinen oli se ”lähivalo” ja toinen ”kaukovalo” tai sitten vaan tyytynyt jompaankumpaan. Ehkä tuo oli nyt vähän kärjistettyä, mutta mikään lamppu ei siihen mennessä vaihtanut valotehoa päänliikkeellä. Muistan retkeilyvälineliikkeessä työskennellessäni monta kertaa suositelleeni sähkömiehille, jotka olivat kirkkainta lamppua hakemassa, sitä vähän heikkotehoisempaa versiota. Liian kirkas heijastaa valon takaisin työkohteesta, eikä todellisuudessa ole kiva käyttää.

Petzl Naon reaktiivisuus tarkoitti sitä, että katsoessani karttaa, lampun sensorit arvioivat valon tarpeen ja pitivät sitä lukemiseen sopivana. Kun nostin päätäni ja halusin katsoa kaukaisuuteen, lampun sensorit löivät täydet tehot päälle. Ja taas kun katsoin karttaa, valo himmeni. Erikoisinta oli se, että valotehon vaihto oli niin nopea, ettei silmä ehtinyt siihen reagoida. Monen kollegan tavoin minäkin heiluttelin testitunnelissa päätäni edestakaisin, kun yritin ymmärtää Naon toimintaperiaatetta.

Alkoi pitkä odotus, että lamppua pääsisi testaamaan käytännössä. Maahantuojille tulee testikappaleita, ennen kuin varsinainen tuotanto pääsee edes käyntiin. Olin ensimmäisten joukossa Suomessa, kuka Petzl Nao päässä pääsi meikäläisiin metsiin sitä testaamaan. Olihan se ihan huikea juttu. Mitään vastaavaa en ollut lamppurintamalla kokenut, ja voin sanoa, että todella monia lamppuja on tullut testattua.

Yksi ainoa pieni moite, eikä sekään ole lampun vika

Petzl Nao toimi kuin unelma. Valoteho vaihtui ja niska oli kovilla, kun esittelin kavereilleni reaktiivisuutta. Talvella hanskat kädessä lampun isosta katkaisijasta sai hyvän otteen ja valoa pystyi operoimaan vaivatta.

Valon vaihtuvuus on kieltämättä edelleen kiehtova toiminto ja sitä sekä sen toimivuutta joutuu aika usein selittämään kanssaretkeilijöille. Reaktiivisuudessa on yksi ainoa pieni virhetoiminto, sillä kun hengitys oikein höyryyntyy, kokee sensori sen lähietäisyydeksi ja alentaa valotehoa. Talvella huohottaessa Nao saattaa silloin jopa vähän vilkuttaa. On sanomattakin selvää, että se ei ole vika, vaan ominaisuus, eikä niitä hetkiä nyt niin montaa kertaa vuodessa ole, että siitä olisi jotain haittaa.

Reaktiivisuus ja helppokäyttöisyys olisivat olleet jo riittävät argumentit, että lamppu saisi varauksettoman suosion minun ja monen muu silmissä. Naon uskomattomaan valotehoon oli liitetty hieno optiikka ja upea heijastinpinta. Harvoin tulee edes ajatelleeksi, että pelkällä tehokkaalla LEDillä ei saada kunnollista valokeilaa, vaan sekin on rakennettava erikseen.

Teimme muun muassa otsalampputestiä Retki-lehteen ja siinä näki hyvin konkreettisesti, miten hyvä lasi ja hyvin muotoiltu heijastinkuppi toimivat. Nao antoi sellaisen leveän alueen lähimaastoon. Lamppu valaisi koko näkökentän, laidasta laitaan. Kun täytyi katsoa vielä enemmän sivuun, kääntyi myös pää. Huonommissa lampuissa valoalueen reunat olivat jyrkät ja silloin sivu jää aivan pimeäksi.

Naossa on akku niskassa. Sen voi ladata suoraan USB-liittimellä, melekin mistä vaan. Tarvittaessa akun pystyy viemään johdolla takin sisään, pakkasta pakoon, kehon lämpöön. Akun tilalle pystyi laittamaan myös pariston, jos se hyytyi maastossa täysin. Kun tuotanto alkoi ja lamppuja saatiin Suomeen, hommasin heti oman Petzl Naon otsalleni.

Tekniikka kehittyi ja Petzl toi markkinoille Nao 2:sen ja tänä vuonna vielä Nao+:n. Minulla on ne kaikki kolme. Olin jo ensimmäisestä sitä mieltä, että tästä ei voi enää parantaa, niin kyllähän on voinut. Valotehoa on tullut lisää ja säätö on helpottunut.

Säädä valo itsellesi sopivaksi

Petzl Naon yksi erinomaisuus on säädettävyys. Molemmat valoasennot voi määritellä oman tarpeen mukaan. Ensiksi se tehtiin tietokoneella, mutta uusin lamppu liitetään Blietoothilla kännykkään ja tehdään säätö siellä. Appista voi valita valmiit valo-ohjelmat tai personoida ne ihan oman maun mukaan.

Minulla on aina ollut valot niin, että ensimmäinen asento on kaikista heikoin valoteho, minkä lampusta saa ja toisessa asennossa on kaikki mahdollinen käytössä. Tämä siksi, että kun puuhastelemme retkioloissa kavereiden kanssa, niin valo ei saisi häikäistä ketään silmiim. Kun sitten vaihdamme maisemaa tai tähyämme yöhön, niin suurelle valoteholle on tarvetta.

En tarkoituksella laita tähän Petzl Naon teknisiä tietoja, sillä lumenit eivät välttämättä kerro koko totuutta. Valoa riittää varmasti ja halpamerkkien käytännön toiminnot ja valotehot Nao pieksää helposti.

Itse olen Naoihin todella tyytyväinen, enkä ihan heti otsalamppua vaihda toiseen. Käytännössä minulla on aina retkillä kaksi Naoa. Toinen on varalla, mutta toimii myös hyvänä apuvalona, kun haluan pimeällä ottaa valokuvia.

Nyt kannattaa kaivaa otsalamput esiin, sillä pimeät syysillat ovat täällä taas. Kun haluat oikein hyvää lamppua, niin suosittelen tutustumaan Petzl Nao+:aan. Ei se halvin ole, mutta ei tarvitsekaan, se on paras.