Palménin kautta patikoimaan

Kyläkauppa on aikoinaan ollut asutuksen sydän. Puodin merkitys oli kyläyhteisölle suuri, sillä myymälä miellettiin enemmänkin kohtaamispaikaksi, kuin pelkäksi rakennukseksi ruokatarvikkeitten hankintaan. Näin on ollut myös Vantaan Nikinmäessä, missä Palménin kauppa on palvellut asiakkaitaan jo 1950-luvulta.

Muistan lapsuuteni mökkikesistä Heinolan maalaiskunnassa Yrjö Aron kaupan. Se oli suuri keltainen rapattu rakennus, josta kylän asukkaat ja mökkiläiset hakivat ruokansa. Aron kaupalta sai myös aluspaidat, syylingit, lapiot, aurinkolasit ja kaiken muun tarpeellisen. Varasto kiersi hitaasti, mutta eipä perustarvikkeitten muotikaan tuolloin vaihtunut samaa tahtia kuin nyt.

Ruokatarvikkeet olivat aina tuoretta, lähellä tuotettua ja laadukasta. Ostosten teko oli kiireetöntä ja liikkeessä kävi tasainen puheensorina, kun ihmiset rupattelivat ajankohtaiset asiat ja jakoivat mehevimmät juorut. Kauppiaan rouva laski ostokset vielä 1970-luvulla vanhoissa markoissa, joten loppusummasta piti ottaa kaksi nollaa pois.

Oluttakin Aron kaupalta sai ostaa, mutta ei siellä juoda. Sitä varten olisi pitänyt olla kahvilaravintola. Kun myymälä kuitenkin keräsi seutukunnan ihmiset kasaan, mahtui siihen joukkoon useita enemmän ja vähemmän välikaljalle persoja henkilöitä. Aron kaupan edustalla kasvoi valtava kuusi, jonka suurten havuoksien suojiin kylän miehet kokoontuivat pulloineen ja kiersivät siten sääntöjä sopivasti. Alimmat oksat oli sahattu pois ja kuusen juurelle oli tuotu muutama pölkky istumista varten. Kuusen katve oli iskostunut kyläläisten kieleen nimellä ”Neulasen Baari”.

Yrjö Aron kaupan ovet naulattiin kiinni jo pari vuosikymmentä sitten, mutta Neulasen Baarin korkea kuusi seisoo kaupparakennuksen edessä ylhäisessä yksinäisyydessään. Metsä kuusen ympäriltä on kaadettu ja valtatie kulkee sadan metrin päästä, mutta ketään ei enää naukkaile hellepäivinä olutta suuren puun varjossa. Kyläkaupat ympäri maan ovat tehneet kuolemaa viimeiset vuosikymmenet, sillä super-, hyper- ja muut marketit ovat vieneet niiltä elämisen mahdollisuuden. Ostoskeskuksista on tullut viihdekeskuksia ja kaiken tarpeellisen ostaminen sekä itsensä ruokkiminen käy saman katon alta, yhdellä parkkeeraamisella.

Palménin vanhan kyläkaupan ovi on edelleen auki

Itä-Vantaan Nikinmäessä seisoo Palménin kauppa. Perinteinen vanhan ajan kyläkauppa sinnittelee isojen kauppaliikkeiden paineessa, mutta on pärjännyt satsaamalla laatuun ja palveluun. Veljekset Stig ja Ingvar pyörittävät isänsä 1950-luvulla perustamaa Palménin kauppaa iloisina. Tekemällä työnsä mahdollisimman hyvin ja erottumalla persoonallisella otteella, he pärjäävät vielä kovassa kilpailussa.

Sipoonkorven pohjoisosiin suuntaavalle retkeilijälle Palménin kauppa on etappi, jossa pysähtyminen on kuin matka menneiden päivien Suomeen. Kuninkaantien eli vanhan Oslon ja Pietarin välisen postireitin varrella, kylätien mutkassa rinteeseen rakennettu puoti täyttää jo ulkoapäinkin kyläkauppa-termin tunnusmerkit. Astuessaan sisään liikkeeseen asiakas kohtaa täydet hyllyt peruselintarvikkeita, mutta myös täydellisen lihatiskin. Sen takana Ingvar Palmén, eli Jonne, palvelee vankalla asiantuntemuksellaan.

Kymmenet erilaiset makkarat ja kinkut houkuttelevat veden kielelle. Jonne antaa hyvät vinkit ja kuvailee tuotteita tarkasti analysoiden. Palménin kauppa on varmasti ainut, missä metvurstillakin sielu ja makkarasta käytetään muotoa hän. Lihatiskiltä ei tarvitse ostaa leikkeleitä pelkän suosituksen perusteella, vaan Jonne leikkaa aina muutaman siivun ja tarjoaa asiakkaalle maistiaiset. Kun valinta on selvä, siivuttaa asiantuntija tarkalleen tilatun määrän pakettiin, liimaa hintalapun päälle ja toivottaa hyvät päivänjatkot.

”Hän on hieno salami Italiasta ja sisältää hieman chiliä, paprikaa ja säkillisen mausteita.”

Kaupasta voi ostaa pienen paketin makkarasiivuja ja napostella niitä kaupan portailla. Näin minä suunnittelin tekeväni taannoisella käynnilläni. Kulkijan reppuun saattaa sujahtaa nuotiota varten myös paketti parempaa grillimakkaraa tai yksilöllisiä nakkeja tarkalleen haluttu määrä. Lihajalosteiden oheen Palménilla myydään tuoretta leipää sekä tietenkin voit, juustot ja vihannekset. Laatuun satsaava retkikokki saa kyläkaupasta korkealuokkaiset palat porsasta tai nautaa, mutta myös harvinaisempia eläimiä on tarjolla. Viimeisellä käynnilläni Jonne kertoi tiskiin saatavan tulevalla viikolla myös hirvenlihaa.

Tuoreen lihan tai leikkeleiden maku on aivan toista kun markettien vakuumiin pakattujen tuotteiden, mutta Palménilla asiakkaiden ohella myös kauppatavarat ovat kuin yksilöitä. Herkutteluhetkiin ja parempiin retkiruokiin Jonnen ja Stigun kaupasta saa tietenkin myös mausteet, marinadit, perunat ja pastan. Erilaisilla maustekastikkeilla tai lasipurkkeihin pakatuilla lisukkeilla valmistaa kehnompikin erämies itselleen ruokansa, kun kaupasta saa vinkkejä resepteihin ja hyvät ohjeet elintarvikkeitten käytöstä sekä sopivuudesta keskenään.

Kylmäkaapista voi mukaan pakata tölkillisen maitoa tai piimää sekä kermaa nokipannukahviin. Juomahyllyn valikoima on tuttu kattaus limonadeja, mutta pieneen kauppaan mahtuu myös kohtuullinen sortimentti oluita ja siidereitä, joista henkilökunta osaa suositella asiakkaan ruokalistalle sopivat palanpainikkeet.

Kyläkaupassa on aina aikaa asiakkaalle

Minä käyn mielelläni tuollaisessa kyläkaupassa. Pistäytymisestä Palménilla on tullut tärkeä osa retkeäni. Totta kai laatu maksaa, eikä pieni puoti voi kilpailla hinnalla suurten valintamyymälöiden kanssa, mutta henkilökohtaisesta palvelusta ja upeasta interiööristä maksaa mielellään. En varmasti ole ainoa, jota Palménin-tyyppiset puodit viehättävät. Useinhan ihmiset kertovat käyvänsä mielellään pienissä erikoisliikkeissä ostamassa leipää, konditoriatuotteita, lihaa ja muuta vastaavaa, mutta todellisuus on toista. Kun arkikiireisiin ja helppouteen vedoten suunnataan isoihin kauppakeskuksiin, joutuvat pikkupuodit ahtaalle ja pikkuhiljaa kivijalkakaupat hiljenevät, myös kaupunkien keskustoissa. Ihailemme keskieurooppalaisia kauppakatuja pikkuliikkeineen, mutta kotimaassa olemme tavoillamme antamassa samanlaiselle kulttuurille kuoliniskua. Toimin harmittavan usein itse samalla tavalla ja koen siitä huonoa omaatuntoa, mutta yritän suosia pikkuliikkeitä ja kyläkauppoja aina kun se on mahdollista.

Tälläkin kertaa Jonnen kanssa käydyn pitkän ja mukavan tarinoinnin jälkeen sain leikkeleeni, juomani ja siirryin kassalle. Siellä Stigu Palmén löi ostokseni kassakoneeseen, kiitti käynnistä ja toivotti tervetulleeksi uudelleen. Pakkasin kyläkaupalta reppuuni muutaman siivun hevosta, italialaista salamia, 250 grammaa rasiaan pakattua tummaa metvurstia ja pikkusormen paksuisia konjakkisalameja.

Rasiasta makkarasiivuja on mukava napostella, kun istahtaa kaupan portaille. Valitettavasti Sääntö-Suomessa ei kaupan edustalla edelleenkään saa sivistyneesti siemailla olutta makkaran kanssa. Tästä Jonne minua muistutti, kun oli ensin suositellut sopivan tummaa olutta makkaraostosteni makuelämyksen kruunaajaksi. Omaa Neulasen Baaria Vanhan Porvoontien varrella ei kuitenkaan ole tarjolla, missä kaljani saisin hyvällä omalla tunnolla nauttia.

Nautin kuitenkin ensimmäiset leikkeleet Palménin K-Kaupan portailla. En tiedä mistä tämä tapa juontaa juurensa, mutta minulla se on ollut aina tapana. Vanhoissa valokuvissa näkee poikaviikareita ja aikuisia istuskelemassa kauppojen portailla. Jotenkin se on iskostunut minullekin ja kuuluu asiaan, kun kyläkaupassa vierailen. Stockmanin portailla tai kauppakeskus Jumbon edustalla en makkarapaketteineni kyllä tunne tarvetta istuskella.

Oman Neulasen Baarini sen sijaan vien mennessäni metsään. Oluen saan juoda siellä rauhassa, enkä ole häiriöksi. Järjestyslaki kieltää päihdyttävien aineiden nauttimisen julkisella paikalla, yleisellä paikalla taajamassa ja julkisen liikenteen kulkuneuvossa.

Kielto ei koske alkoholijuoman nauttimista puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen ei estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa.

Palménin kaupan portailla en siis ilmeisesti oluttani saa siemailla, sillä alkoholilaki kieltää nauttimisen muun muassa alkoholijuomien vähittäismyyntipaikassa ja muussa paikassa, jossa yleisölle maksusta pidetään saatavana ruokaa tai virvokkeita. Tähän päivään mennessä en ole löytänyt tietoa, miten pitkälle on mentävä, että kaupan alue loppuu ja puisto alkaa. Saa kertoa, jos joku tietää.

Suomessa on vielä kyläkauppoja jäljellä. Meille retkeilijöille ne voivat olla hienoja keitaita ja ikkuna paikalliseen kulttuuriin. Kyläkaupasta saa ruuan ja virvokkeitten lisäksi usein myös parhaan tiedon lähialueen oloista. Sipoonkorpeen suosittelen suuntaamaan Palménin kyläkaupan kautta.

Mitäs jos me retkeilijät yrittäisimme pitää kyläkaupat pystyssä ja kauppakulttuurin kunniassa. Me voimme näin osaltamme olla tukemassa hiipuvia pikkupuoteja ja ottaa tavaksi tehdä metsään mennessämme ostoksemme paikallisessa pienyrityksessä.

Sipookorven Kansallispuiston ja sen ympäristössä kulkevat voivat käyntinsä kunniaksi mainita sen myös sosiaalisessa mediassa aihetunnisteella: