Kun ainakin eteläsuomalainen maa on nyt pahuksen liukas, kannattaa kaivaa pari vanhaa, mutta aina niin pitävää vinkkiä ja laittaa jakoon.
Nastakengät on tietenkin monen haaverin pelastus tänä päivänä, kun maa on monin paikoin kirkkaan jään peittämää. Helpotusta arkeen saa irrotettavilla jääpiikeillä tai kenkien pohjiin ruuvattavilla irtonastoilla.
Vanhoja kikkoja maastokenkien pohjien tuunaamiseen ovat karkeakantaiset ruuvit ja hiekka. Itseporautuvat ruuvit kierretään kantapäähän ja päkiän alle. Kannattaa mitata välipohjan paksuus, eikä ruuvata liian pitkiä ruuveja pohjiin. Tietenkin liika pituus ahdistaa jalkapohjaa, mutta vaikka se ei käyttäjää vaurioittaisikaan, tuo läpireikä kosteudelle kanavan päästä kengän sisään.
Kun ruuvin kanta on riittävän terävä, tarttuu se tehokkaasti jäähän kiinni. Kaikkein uusimpiin kenkiin tätä konstia ei ehkä kannata käyttää, sillä pohjakumiin tulee aina reikä.
Toinen niksi, mitä vanhoissa retkilyoppaissakin joskus on näkynyt, on liimattu hiekka. Kulutuspintaan levitetään reilu kerros elastista kumiliimaa. Sille ripotellaan sopivan karkeata hiekkaa ja annetaan kuivua seuraavaan päivään.
Hiekka pitää liukkaalla ja askellus on turvallista. Toki edellä kuvatut ideat voi yhdistää keskenään. Silloin hiekka laitellaan reunemmalle ja ruuvit kengän ja kantapään keskelle.
Kolmas ohje on klassikko Olli Aulion Suuresta Retkeilykirjasta. Kengän tai saappaan ympärille kiedotaan kanaverkkoa ja kiinnitetään narulla, rautalangalla tai pakkaushihnalla.
Kyseessä ei ole arkipäivän niksi, vaan lähinnä hätäkäyttöön tehty. Turvallista jalkamatkaa.