Löisikö Matti taas hirsitapin?

Onhan se jo tullut selväksi, että olen kovin nostalgisuuteen taipuva ja tykkään ammentaa perinteistä sekä sitoa nykypäivää vanhoihin asioihin? Sellainen minä nyt vaan olen, halusitte tai ette. Nyt kun uusi mökki on Kontiolta tilattu, olen uusin silmin katsellut vanhoja valokuvia ja muistellut tarinoita ajasta, jolloin alkuperäinen Rantapirtti rakennettiin. Rakentajia olivat ainakin Topi-vaarini, isäni Kalle, setäni Timo ja joku Lasse, sekä mummuni veli Viljo ja hänen poikansa Matti.

Matti on sukulaiseni ja nykyään mökkinaapurini. Olemme olleet viimeisimpien vuosien ajan useastikin tekemisissä. Tykkään kuunnella tarinoita tuon alueen historiasta ja sukulaisteni vaiheista. Olen kai aikaisemminkin kertonut, että Lyyli-mummuni on tuosta järven päädystä Kytömaalta kotoisin. Hänen isänsä Antti Ferdinand Juurikkala oli sinne 1900-luvun alussa vaimonsa Edla Marian kanssa raivannut perheelleen pientilan.

Vaarilta ja mummulta on jäänyt kaksi matkalaukullista vanhoja valokuvia ja yhdessä niistä kuvista Matti onkin hirsirungon päällä ja poraa reikää vaarnatapille, jolla kulmat kiinnitetään hirsiliitosta tehtäessä. Tuo hirsikehikko on siirretty paikalle jostain lähialueelta, jossa se oli aikoinaan seissyt. Tarkemmin en tiedä. Tuo on 1950-luvun puolta väliä, kun mökkiä rakennetaan.

Aika usein pyydän Mattia tunnistamaan henkilöitä vanhoista valokuvista. Ja niin nytkin. Hän tosiaan tunnisti itsensä oheisesta kuvasta, Rantapirtin hirsiä tapittamasta. Aika mukava sattuma. Matti oli aikaisemmin kertonut olleensa nurkkia tapittamassa meidän mökissä, mutta siitä kuvan löytäminen oli iloinen asia. Löysin sattumalta vielä toisenkin kuvan, josta Matti olikin helposti tunnistettavissa. Siinä hän istuu riippumaton takana ja juttelee ilmeisesti isäni veljen Timon kanssa. Mökkiä rakentava Topi-vaarini näyttää olevan ihan unessa. Kai se oli raskasta hommaa se mökin rakentaminen. Ja me Rannat kyllä huilaamme mielellämme.

Minä koen, että minulla on kahdet juuret. Toiset ovat Tikkurilassa, olen vahvasti tiksiläinen ja ylpeä siitä. Toisaalta tunnen hyvin vahvasti kuuluvani myös tuonne itähämäläiseen metsään. Siellä vietin ison osan lapsuudestani ja sinne sydämeni kuuluu. Ne vanhat ihmiset ovat poissa ja maisemat muutenkin muuttuneet, mutta monet asiat ovat onneksi vielä ennallaan. Meitä on noilla kulmilla useampikin, jotka olemme sukulaisia keskenämme. Me, jotka olemme ”Kytömaalta kotoisin”, kuten viime kesän sukuhaaratapaamisessa me Antti Ferdinandin jälkeläiset itsemme nimesimme, sekä porukkaa muista Juurikkalan suvun haaroista. Täälä on meitin suku ja juuret.

Alkuperäisen Rantapirtin rakentajista ei enää ole jäljellä muita kuin Juurikkalan Matti. Kohta ei tosin ole sitä pirttiäkään, koska se puretaan samalla, kun uutta ruvetaan rakentamaan. Uuden rakennuksen tekemisessä on jotain juhlavaa. Eikös kivijalkaan pitäisi piilottaa joku aikakapseli jälkipolville. No ehkä ei. Ainakin jotkut seremoniat täytyy pitää, kun hirsiä aletaan latomaan. Minua on ruvennut kiehtomaan ajatus, että pyytäisin Mattia yhdeksi vaarnatapin lyöjäksi. Onhan hänellä siitä toki Rantapirtin osalta kokemustakin, mutta suurempi syy on perinteissä ja omissa juurissamme. Kyse on arvoista ja arvostuksesta.

Ei voi sanoa, että Rantapirttiin liittyisi pelkkiä hyviä muistoja, mutta onnellista aikaa mökillä olo on ollut minulle ja sodista selviytyneille isovanhemmilleni sekä heidän lapsilleen, eli isälleni ja hänen veljelleen. Siksi minulle oli vaikea päätös suostua purkamaan vanha mökki. Se rakennus merkitsee minulle paljon, mutta se on tullut tiensä päähän, eikä sitä saa järkevästi korjattua asuttavaksi enää. On siis tullut aika jättää tuo punainen tupa taakse ja katsoa tulevaisuuteen.

Uuden tulevan mökin olen Heinolan Rakennusviraston papereihin kirjannut nimellä Rantapirtti22. Mökin malli on huolella valittu ja jo nyt se tuntuu upealta. Se tulee olemaan Anskulle ja minulle oma tukikohta ja lepopaikka. Odotan elon olevan yhtä onnellista uudella mökillä, mitä se oli joskus vanhalla. En minä nyt mitenkään taikauskoinen ole, vaikka hevosenkengän meinaan oven päälle naulatakin, mutta uskon vahvasti, että jos saan alkuperäisen Rantapirtin rakentajan lyömään symbolisen vaarnatapin uudenkin mökin hirteen, tuo se onnea koko rakennukselle.

Miten on, otatko Matti homman vastaan?

________________________________________________________________________ EDIT. 26.2.2022 Matti Juurikkala viestitti, että osallistuu mielihyvin seremoniaan.