Heluna hankittu ja naapurit kuultu

Ensimmäinen astia uutta mökkiä varten on nyt hankittu ja samalla päivämäärällä kuittasi Heinolan rakennusvalvonta, että kaikkia naapureita on nyt kuultu, ainakin virallisesti. Meidän erinomainen pääsuunnittelijamme Jaakko on tehnyt rakennustarkastajan haluamia pieniä päivityksiä piirustuksiin. Mutta aloitetaan Helunasta.

Heluna-kannun kuva on Anja Juurikkalan piirtämä.

Anja Juurikkalan Heluna-kannu (Arabia)

Taiteilija Anja Juurikkala (1932 – 2015) oli meille sukua. Lyyli-mummuni aina puhui Anjasta ja heillä oli kotona muutamia hänen töitäänkin. Anja Juurikkala oli Suomessa suhteellisen tunnettu taiteilija ja suvussamme kovin pidetty. Kun Anskun kanssa kävimme viime kesänä Heinolan kaupunginmuseossa, oli iso yllätys, että siellä oli runsaasti Anja Juurikkalan töitä esillä. Ja henkilökunnan kanssa jutustellessamme kävi ilmi, että hän on edelleen hyvin arvostettu Heinolassa.

Vasemmalta Anja Juurikkala ja seuraavana mummuni, Lyyli Ranta os. Juurikkala. Kuva on mitä ilmeisemmin mökiltämme. Seinillä näkyy isäni Kalle Rannan maalauksia.

En ollut aktiivisesti muistanut tuota Arabian Heluna-kannusarjaa, jossa on Anja Juurikkalan piirtänä hellyyttävän hauska lehmähahmo. Heinolan kaupunginmuseossa niitä oli kolme näytillä ja sellainen rupesi tietenkin meitäkin kiinnostamaan. Totesimme, että täytyisihän sellainen toki Rantapirtin uuteen mökkiin hommata. Heluna-kannuja on aikoinaan valmiatettu neljää eri kokoa ja yksi lehmän väri on aina yksi koko. Arabia valmisti sarjaa 1960-1973 välisenä aikana ja kannut ovat nyt aika kysyttyjä keräilijöiden keskuudessa. Onnistuin löytämään yhden, ja vielä ihan sopivaan hintaan. Heluna-kannuissa on hauska erikoisuus, sillä silmien mustat täplät maalattiin käsin, tosin sapluunan läpi, mutta pisteet ovat aina hieman eri kohdissa, mikä tekee kannuista uniikkeja.

Heinolan kaupunginmuseo on tehnyt Anja Juurikkalasta hienon paksun kirjan. Sieltä selviää sellainenkin hauska yksityiskohta, että Anjan ajatus oli piirtää kannun toiselle puolelle lehmän takapuoli, mutta se idea ei mennyt Arabialla läpi. Oikeanpuoleiset kuvat ko. kirjasta.

Naapureita on nyt kuultu

Rakentamisessa on sellainen juttu, että naapureita täytyy kuulla ja naapurien täytyy saada nähdä suunnitelmat. Sitten he saavat kertoa onko rakennusprojekti heille ok vai ei. Tässä meidän projektissahan piti ensin hakea poikkeamispäätös, koska haja-asutusalueella sijaitseva tonttimme on alle 2000 neliötä, niin sille ei saa suoralta kädeltä rakentaa. Mutta kun se on vanhastaan asuttu tontti, niin sinne saa kyllä uudisrakentaa, mutta ensin tarvitsee hakea poikkeamispäätös. Joo, kuulostaa byrokratialta. Ja oli byrokratialla hintaakin, 900€.

Poikkeamispäätös tuli hoidettua heti alkuvuodesta ja siihen saatiin naapurit kuultua aika hyvin. Varsinainen rakennuslupahakemus laitettiin siis nyt helmikuussa vireille ja naapurikuulemiset heti matkaan. Ne saa lähetettyä sieltä rakennusvalvonnan järjestelmästä. Kokonaista kolme viikkoa meni, että ne saatiin kaikki kasaan. Tai puuttuu sieltä vieläkin yhden tontinpuolikkaan vastaus, mutta sitä ei nyt kuulemma tarvinnut enää odotella. Nyt kun naapurikuulemiset on hoidettu, nytkähtää lupaprosessi taas eteenpäin.

Rakennushommissa käytetään nykyään nettisysteemiä, missä on piirustukset ja kaikki muut helposti nähtävissä ja helposti kommentoitavissa. Rakennustarkastaja oli nyt jokunen päivä sitten kurkannut hakemustamme ja sen liitteinä olevia piirustuksia. Tuuletusreikiä seiniin ja lumiesteitä katolle hän kaipaili. Meillä on siis hyvä pääsuunnittelija, Jaakko, joka on ollut iso apu muutenkin tämän projektin käynnistämisessä. Hän päivitti tänään piirustukset sinne Heinolan järjestelmään. Nyt sitten odotellaan tarkastajan kommentteja. Ja lopullista rakennuslupaa. Kuulemma Heinolassa pitäisi sellainen tulla parissa kuukaudessa ulos. Saas nähdä.