Hätäaurinkolasit

Ei tämä ehkä nyt tunnu oikein ajankohtaiselta niksiltä, kun ainakin etelässä sataa vettä ja taivas on harmaan pimeä. Ennakoiminen ja hyvät valmistelut ovat retkitouhuissakin järkevä asia, joten tehdään aurinkolasit.

Hohtavat hanget tulevat kuitenkin, ja aurinko paistaa varmasti tänäkin talvena. Auringonsäteiden vaikutus voimistuu heijastuessaan hangesta, ja näin ihoon kohdistuva säteily on hyvin voimakasta. Sen seurauksena iho myös palaa herkästi. Paljaan ihon suojana kannattaakin käyttää vaatteita ja kasvoissa sekä käsivarsissa aurinkovoiteita.

Sarveiskalvon vaurioitumisen vaara piilee voimakkaassa ultraviolettisäteilyssä, eikä lumisokeus ole vain sarjakuvien ja elokuvien maailmaa, vaan voi yllättää ihan oikeassakin elämässä.

Jos keväisellä retkellä lumilakeuksilla silmät särkevät ja ovat valonarat, on lumisokeus mitä varmimmin syypää. Tällöin olisi levättävä ja oleiltava hämärässä, mutta miten toimitaan kun matkaakin pitäisi jatkaa?

Hätäaurinkolaseja on leikelty pahvista ja kankaasta sekä veistelty puusta, männyn kaarnasta, koivun tuohesta ja silloin kun kameroissa oli filmiä, käytettiin sitä valotettuna silmien suojana.

Nykypäivän niksi on käyttää ilmastointiteippiä. Siitä repäistään kaistale, joka käännetään kaksinkerroin, liimapinnat vastakkain. Teippi asetetaan silmien eteen ja kiinnitetään nyörillä, kuminauhalla tai narulla niskan takaa.

Silmien kohdalle viilletään puukolla tai leikataan saksilla kapeat aukot. Niistä näkee kohtuullisesti ulos, mutta aurinko ei pääse porottamaan täydellä tehollaan silmiin. Aukkojen kohdalle tehdään teipinpätkistä vielä pienet ”silmäluomet”.

Nenän kohdalle pitää rakentaa myös suoja teipistä. Kuva kertoo enemmän. Teippilippa suojaa hyvin nenän auringonpolttamilta.

Vaikkei lumisokeus nyt heti uhkaisikaan, on tässä mukavaa puuhaa perjantai-illalle ja persoonallinen naamio pikkujouluihin.