Tämäkin on tavallaan niksi/vinkki, tai ainakin tapa toimia.
Retkinikkari nähtiin joku aika sitten tunturissa tällaisin varustein.
Ja näin kuului selitys:
”Piti lähteä tunturista maalikyliin aika nopealla aikataululla, joten täytyi kulkea kevyin kantamuksin. Kun aamuyöllä läksin, oli kylmä, joten käytin anorakkia ja nahkahanskoja. Kun olin talsinut itseni hikeen, kiedoin anorakin vyötäisille ja solmin hihansuut tiukalle.”
”Vyöllä roikkui vedenpitävässä pussissa vessapaperi ja pienet ensiapuvehkeet sekä tietenkin pieni puukko. Reisitaskussa kulki pari ateriapatukkaa ja kädessä alumiininen juomapullo.”
”Pysähdyin pari kertaa huilaamaan ja syömään. Kengät otin pois ja huuhtelin jalkoja tunturipurossa. Se virkisti ja poisti pienen paineen, joka kävellessä oli tullut.”
”Matkaa taittui reippaasti ja vajaan 20 kilometriä käveltyäni, ehdin tapaamiseeni ajoissa. Lippis tosin hävisi jonnekin matkalla.”
Retkinikkari korostaa, että näillä pärjäsi, kun sääennuste lupasi hyvää, eikä heikkoon keliin tarvinnut varautua. Anorakki piti sen heikon pisaroinnin, jota matkalla ilmeni. Vaikka reitti oli tuttu, oli ranteessa kompassi ja kartta muoviin pakattuna taskussa.
Retkinikkari halusi vielä sanoa, että hänellä on muitakin paitoja, kuin tuo vihreä/ruskearuudullinen, vaikka se tuntuu esiintyvän vähän joka kuvassa.