Nyörien kyllästys

Valkoinen louteeni on paksua puuvillaa ja nahkavahvikkein varustettu. Siitä on yritetty tehdä ”aidon” näköistä, vanhan ajan tyyliin.  Louteen nyörit ovat kuitenkin olleet pieni kauneusvirhe. Ne ovat polyesteria.

Löysin Tikkurilan maalaismarkkinoilta kiertävän köysikauppiaan valikoimista vanhantyylistä puuvillanyöriä. Siitä tein louteeseeni uudet kiinnitysnarut.

Luonnonkuituna puuvilla imee tietenkin kosteutta, eikä ostamaani narua ollut käsitelty mitenkään. Eihän se tietenkään käyttöä haittaa, jos se kastuu, mutta pitkässä juoksussa kyllästäminen on eduksi. Vettynyt naru on hieman painavampaa kuin kuiva. Pakattuna märkä naru homehtuu ja pilaa telttakankaan. Usein vettyvä nyöri myös haurastuu nopeammin ja tulee tiensä päähän suojattua nopeammin.

Ei sillä louteella nyt niin usein yövytä,  että käyttöiän takia tarvitsisi kiinnitysnarut kyllästää. Ja ainahan ne voi korvata uusilla. Muutenkin se sellainen ikuisuuksiin jatkuva käyttöaikaodotus on välillä aika koomista. Kyllähän tuotteiden täytyy kestää ja kertäkäyttötuotteista täytyisi päästä, jo ympäristönkin kannalta, mutta oman käytön, tarpeen, kustannusten ja muiden muuttujien täytyisi kulkea järkevässä kompromississa.

Kyllästys pidentää ikää ja tekee nyörien käytöstä mukavampaa

Leikkasin puuvillanyörikerästä pätkiä. Louteeni takahelman keskimmäinen kiinnitysnaru on pisin ja siitä ne lyhenevät molempiin suuntiin. Tämä siksi, että helman korkeutta säädellään naruilla ja louteen alla oleva kangaskaistale suojaa  tuulen pääsemistä helman alitse. Louteen helman päädyt ovat matalammalla, joten kiinnitysnarujenkaan ei  täydy olla yhtä pitkät kuin keskellä.

Pusersin vanhaan jäätelöpurkkiin vesiohenteistra askerteluliimaa, eli erikeepperiä, ja sekoitin siihen puolet vettä. Töppäsin puuvillanyörit molemmista päistään liimanesteeseen, noin parin kolmen senttimetrin matkalta. Sen jälkeen jätin ne kuivumaan pariksi päiväksi.

Liimapäät olivat osin tarttuneet toisiinsa, joten leikkelin ne irti ja hieman tasoitin myös teräviksi jääneitä liimajäänteitä. Otin vanhan ison virvoitusjuomapullon ja leikkasin yläosan pois. Tungin narut pulloon ja laskin hanasta vettä niin, että narut peittyivät. Kaadoin pari korkillista varusteille tarkoitettua kyllästysainetta veden sekaan. Hölskyttelin ja veivasin puutikulla kyllästyaineen veden kanssa sekaisin. Narut saivat jäädä pulloon muutamaksi päiväksi.

Ripustin nyörinpätkät kuivumaan varjoisaan paikkaan, mutta säästin liemen. Kaadoin sen isompaan astiaan ja kumosin loputkin kyllästysaineesta sinne. Lisäsin reippaasti vettä ja sekoitin. Olin päättänyt vetää pienen kyllästekerroksen samalla myös louteen pintaan.

Puuvillakangas ei oikeastaan tarvitse kyllästystä

Käytännössähän puuvillakangasta ei tarvitsisi edes kyllästää. Telttakankaana se kestää sadetta, kunhan sitä ei koskettele. Vaatteessa tilanne on erilainen, kun puuvilla on ihoa vasten. Se vettyy sateessa nopeasti läpimäräksi. Majoitteissa, kuten vanhoissa leiriteltoissa, puuvilla kastuessaan turpoo ja sulkee huokoisen rakenteensa. Siitä eivät pääse pisarat läpi, jollei pintajännitettä rikota esimerkiksi kangasta koskettamalla. Kovalla sateella, pisaroiden iskiessä kankaaseen, puuvillakankaan alla on kosteaa ”sumua”, mutta ei sadetta tai pisaroita.

Sateen jälkeen kangas on tietenkin märkä ja painava. Tiiviisti pakkattuna se homehtuu helposti ja siksi se täytyykin aina kuivattaa erittäin hyvin. Pienikin maassa maanneeseen helmakankaaseen jäänyt kosteus voi pilata tuotteen ikävästi.

Tätä kankaan pintaan imeytyvää kosteutta vastaan halusin pienen suojan. Sen takia käytin loppupullon kyllästeestä ja sivelin aineen louteen pintaan. Asettelin kankaan kalliolle ja maalarin rissalla levitin seoksen puuvillalle. Se tarvitsi useita kertoja, että kangas kastui ja aine pääsi kunnolla imeytymään.

Ripustin louekankaankin varjoisaan paikkaan kuivumaan. Kun ylimääräinen neste puuvillasta ja nyöreistä haihtui oli kyllästysaine tarttunut kuituihin. Sidoin kiinnitysnyörit omille paikoilleen, viikkasin ja rullasin louteen sekä pakkasin koko majoitteen pussiinsa.  Nyt kun polyesterinyörit oli korvattu puuvillaisilla, olin taas kappaleen matkaan lähempänä kuvittelemaani autenttisuutta.