Kuksa visakoivusta

Tapasin viime keväänä englantilaisen kaverin, joka oli kovasti kiinnostunut suomalaisesta retkeilykulttuurista. Kuksa häntä kiinnosti kovasti ja hän halusi tehdä itselleen sellaisen. Sain järjestettyä hänelle ison palikan suomalaista visakoivua, jonka hän käsimatkatavaroissaan lennätti kotikaupunkiinsa Rugbyyn.

Posti toi nyt syksyllä paketin, jossa oli kuksa ja saatekirje. Hän oli antamastani puusta itse käsin veistänyt ja kaivertanut minulle kuksan lahjaksi.

Kirjeen mukaan hän aloitti valmistamisen muokkaamalla sahalla ja kirvellä sopivan kokoisen aihion isosta halostaan. Se lillui suolavedessä kolme viikkoa, ennen varsinaisen veistämisen alkamista. Kaikki työvaiheet brittinikkari teki käsityökaluilla, eikä käyttänyt konevoimaa lainkaan.

Mahdollisiin alkaviin halkeamiin hän siveli ohutta liimaa ja uitti kuksaa vielä pari päivää vahvassa kahvissa, jotta se sai kauniin ruskean sävyn. Lopuksi koko kuksa siveltin kolme kertaa puuöljyllä. Nahkahinhan hän kiepautti vielä korvakkeen tyveen ja lähetti lahjan Suomeen.

Kuksa on nyt testattu ja hyväksi havaittu. Se on erittäin kauniisti tehty.  Many thanks Julian.