Autoretkeily kuuluu kesään

”Autoretkeily on tulevaisuuden retkeilymuoto” sanotaan Suomen opintoretkeilykerhojen liiton Retkeilyn oppaassa (1937).

Opas esittelee erilaisia retkeilymuotoja ja kysyy: ”onko autollakin ajo retkeilyä?” Ja kyllähän se on. Kirjan mukaan autolla voi siirtyä paikasta toiseen ja sopivaan paikkaan tullessa ”tunkeutua jalkapatikassa syvemmälle luontoon.”

Autoretkellä voidaan pysähtyä syömään eväitä, kuten kirja sanoo: ”kauniilla paikalla on mukava keittää kahvia ja sitten virkistäytynein voimin jälleen jatkaa matkaa.” Tätä samaa harrastettiin menestyksekkäästi vielä pari vuosikymmentä sitten, mutta nykyään näkee harvoin levähdyspaikalla kahvinkeittäjiä. Ei se mikään huono idea tämän päivän autoretkeilijällekään olisi. Vai olemmeko liian kiireisiä pääsemään määränpäähän?

Autoretkeilijä voi auton kupeelle  laittaa teltan yöpymispaikaksi. ”teltta pystytetään kesällä asumattomana olevan maalaiskoulun pihalle, piiloon liikenteeltä,” kirja opastaa. Kun autoretkeily yleistyi ja siitä tuli camping-matkailua, täyttyi maamme leirintäalueista. 1970-luvun kulta-aikana ne olivat kesäisin täynnä autoja, joiden viereen oli pystytetty pieni teltta.  Leirintämatkailu sekä autoretkeily vaihtui asuntovaunuihin ja pikku hiljaa teltat miltei hävisivät.

 

Piknikille autolla

Retki(pik)nikkarikin lähti nostalgiselle autoretkelle ja pysähtyi piknikille kauniille nurmikentälle.

Retkeilyn oppaan ohjeiden mukaisesti varustauduttiin matkaan: ”Ulkoruokailun välttämättömät välineet on otettava mukaan, sillä todellinen retkeilijä valmistaa itse ruoan ja ruokailee luonnossa.  Ns. matkapriimus, kahvipannu ja pari sellaista alumiinikattilaa jotka vodaan asettaa sisäkkäin, sekä  paistinpannu (puristettua teräspeltiä) ovat välttämättömimmät keittovehkeet. Emaljitavarat eivät ole retkille sopivia.”

Autolla voi lähteä pelkälle eväsretkelle. Auton kupeelle laitetaan retkipöytä tuoleineen. Auringon paahteelta voi suojautua päivänvarjolla. Hyvän aterian jälkeen voi istahtaa tuoliin lukemaan hyvää kirjaa.

Vielä on kesää jäljellä, joten vielä ehtii aurinkoisenakin päivänä autoretkelle. Ja kannattaa muistaa kirjan ohjeet:

”Autoretkeilijä ei pidä turhaa kiirettä. Hän ajaa hiljaa ja pysähtyy ihailemaan näköaloja tai uimaan.”